NÄYTTELYN TEKSTITAULUT
VANHA TURKU Aboa Vetus kertoo elämästä ja asumisesta vuosisatojen takaisessa Turussa. Täällä näet kivisten asuinrakennusten raunioita ja kellareita sekä katuja ja kujia. Museon alueelta löydetyt esineet tarkentavat kuvaa kaupungin historiasta. Vanhimmat rakennukset ovat keskiajalta, 1300-luvun lopulta. Osa rakennuksista muistuttaa Turun kaupungin myöhemmistä vaiheista aina 1900-luvun alkuun saakka. Kellarit hautautuivat maan alle kaupungin kasvaessa ja kehittyessä. Huonokuntoisia taloja purettiin, ja niiden kellarit täytettiin maalla. Samoille sijoille rakennettiin uudet talot. Osa vanhoista kellareista jäi maan alle jo 1600-luvulla. Osa niistä oli käytössä aina vuoteen 1928 asti, jolloin koko Aboa Vetuksen nykyinen alue jätettiin Rettigin palatsin puutarhan alle. Museon avautuessa vuonna 1995 rauniot otettiin jälleen esiin arkeologisissa kaivauksissa. Museokierros alkaa tämän tasanteen juurelta ja kulkee läpi keskiaikaisen korttelin. Reitti päättyy uloskäynnille tasanteen viereen. Kierroksen voi myös aloittaa tutustumalla keskiajan eläimiin ja luututkimukseen. Niitä esittelee Luutarha. VUOSISATOJEN KAUPUNKI Tämä kellari on alun perin rakennettu 1400-luvulla. Se laajensi vasemmalla olevaa, 1390-luvulla tehtyä asuinrakennusta. 1700-luvun puolivälistä aina vuonna 1827 raivonneeseen Turun paloon saakka tällä kohdalla olleessa rakennuksessa toimi tupakkatehdas. Vuosina 1874–1907 rakennus palveli Auran kylpylaitoksena. Täällä kellarissa sijaitsivat kylpylän vesisäiliöt, yhteensä tuhansia litroja vettä. Kellarissa yhä olevat rautaputket johtivat vettä yläkerran kylpyammeisiin ja suihkuihin. Seinissä ja lattioissa nyt näkyvät betonipinnat ovat varsin uusia. Kylpylän lopetettua tontin ostanut Fredric von Rettig (1843–1914) muutti rakennuksen jälleen tupakkatehtaaksi 1900-luvun alussa. Tuolloin muurattiin myös huoneen nurkassa näkyvä tulisija. Tupakkatehdas purettiin Rettigin palatsia rakennettaessa vuonna 1928, jolloin tämä keskiajalta lähtien käytössä ollut kellari haudattiin maan alle. Kellarin uudesta käytöstä museotilana kertovat muun muassa tiiliseiniin kiinnitetyt valkoiset kipsilaastarit, joiden avulla raunioiden kuntoa tarkkaillaan. |
KAIVAUKSET LUOVAT TIETOA
Olet nyt Aboa Vetuksen kaivausalueella. Se on laajuudeltaan noin 1.200 neliömetriä. Kaivauksessa paikalta poistettiin noin 10.000 kuutiota eli noin 1.000 kuorma-auton lavallista maata. Kaivausten jälkeen paikalla ollut puutarha rekonstruoitiin nykyisen museon katon yläpuolelle, ja kaivauksissa paljastunut kaupunkikortteli tehtiin museoksi maan alle. Arkeologinen kaivaus on tarkkaa tutkimustyötä. Aboa Vetuksen kaivauksissa otettiin talteen yli 40.000 esinelöytöä ja noin tuhat kiloa luuta. Alueelta on löydetty osia kahdestakymmenestä kivirakennuksesta, joista kuusi on varmuudella keskiajalta ja neljätoista ajalta ennen Turun paloa. Kaivauksiin liittyi myös laaja luonnontieteellinen tutkimusosuus, jonka avulla selvitettiin alueen luonnonympäristöä, kasvillisuutta ja eläimistöä eri aikoina. Tavallisimmat puulajit olivat lehmus ja pähkinäpensas. Pihoilla viljeltiin muun muassa humalaa. Emme tiedä tarkasti, keitä Aboa Vetuksen alueen taloissa asui. Tutkimus on kuitenkin antanut viitteitä siitä, millaisessa käytössä talot todennäköisesti olivat, ja millaisia ihmisiä niissä on voinut asua. Tässä näyttelyssä kuvataan myös seitsenvuotiaan, Liedosta Turkuun muuttavan Matti-pojan elämää. Matin tarinaa elävöittävät aidot kaivauslöydöt. LUOSTARIKORTTELI Aboa Vetuksen alue kuului keskiaikaisessa Turussa Luostarikortteliin, jota rajasi yläjuoksulla tori ja alajuoksulla, nykyisessä Kaskenmäessä ja sen juurella ollut dominikaaniluostari, josta kortteli oli saanut nimensäkin. Dominikaaniluostari ei ollut muurien sisään sulkeutunut oppineiden luostari, vaan laajaa saarnatoimintaa sekä kaupungeissa että maaseudulla harrastanut munkkiveljeskunta. Suomi oli ainoa maa, jossa kirkkovuosi oli määritelty dominikaanien kalenterin mukaan, joten veljeskunnan merkitys maan historiassa oli tärkeä. Museon alueella jokirannassa oli erilaisia kauppa-aittoja, laitureita ja satama. Museon läpi kulkeva Luostarin jokikatu oli rantakatu, jonka varrelle sataman tärkeimmät toiminnot keskittyivät. Myös osa kaupungin hienoimmista kivitaloista oli rakennettu näihin joen rannan kortteleihin. Ylempänä rinteessä oli pienempiä puutaloja ja siellä asui osa kaupungin käsityöläisistä. Turku oli keskiajalla jatkuva suuri rakennustyömaa. Tuomiokirkon ja linnan rakennustöiden lisäksi kaupunkialueelle rakennettiin kymmeniä kivi- ja tiilitaloja ja satoja, jollei tuhansia pienempiä puurakennuksia. Kasvavaan kaupunkiin muutti väestöä lähialueiden maaseudulta töiden perässä. Tarinamme Matti-poika asuu Luostarikorttelissa saksalaisen kauppiaan pihapiirissä, hänen isänsä ja vanhempi veljensä ovat töissä rakennuksilla ja hänen siskonsa ja tätinsä ovat kauppiaan palveluksessa piikoina. Matin tarina on faktoihin perustuvaa fiktiota – Mattia ei ole ollut olemassa, mutta monia häntä muistuttavia pikkupoikia keskiaikaisen Turun kujilla on seikkaillut. |