Eletään keskiaikaa. Keskiaika alkoi Suomessa 1200-luvulla ja päättyi 1500-luvulla. Silloin monet asiat olivat toisin kuin nykyään. Suomi ei ollut itsenäinen valtio, vaan osa Ruotsia. Suurin osa suomalaisista asui maaseudulla. Kaupunkeja oli vähän. Ihmiset viljelivät maata, metsästivät, kalastivat ja kävivät kauppaa. Suurin osa väestä sai siten elantonsa. Turku oli yksi Suomen kuudesta kaupungista. Niissä tarvittiin käsityöläisiä ja muita ammattilaisia. Ammatin opettelu toi hyvän toimeentulon. Tämä tarina kertoo Matti-pojasta, joka muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Matin kanssa tutustumme keskiaikaiseen Turkuun ja sen elämään.
Työn perässä kaupunkiin
Matti istuu veneen keulassa. Isä soutaa ja isosisko Anna ohjaa melalla. Isoveli Mikael torkkuu. He ovat matkustaneet kaksi päivää, ja pian he ovat perillä. Turun tuomiokirkko on näkynyt jo jonkin aikaa. Vielä kauemmin on kuulunut kirkonkellojen ääni. Matin äiti kuoli keväällä. Sen jälkeen isä päätti, että he muuttaisivat kaupunkiin. Siksi Matin perhe on matkalla Turkuun. Turussa tarvitaan rakennusmiehiä, ja isä on yksi paikkakunnan parhaista. Kotona Liedossa Matti oli tuntenut kaikki. Kaupunki olisi Matille aivan uusi kokemus. Perheen vene lipuu kaupunkiin. Matti, Mikael, Anna ja isä kantavat tavaransa kauppiaan väentupaan. Matin täti Maria asuu jo siellä talon muun palvelusväen kanssa. Väentupa on nyt myös Matin ja hänen perheensä koti.
Aamu kaupungissa
Matti odottaa muita pihalla. Hän tuumii, että kaupungissa näyttää olevan paljon eläimiä, ihan niin kuin kotona Liedossa. Kauppias omistaa sikoja, kanoja, lampaita ja hevosen. Talossa on myös koira ja kissoja. On ensimmäinen aamu kaupungissa ja perhe on lähdössä aamurukoukseen. Työpäivä alkaa vasta kirkonmenojen jälkeen. Perhe suuntaa kohti tuomiokirkkoa. Matti ihmettelee kivitalojen korkeita seiniä ja ihmisten määrää. Joidenkin ihmisten puheesta Matti ei saa mitään selvää. Matti miettii, että he taitavat puhua ulkomaan kieltä. Kirkko tuntuu Matista mahdottoman suurelta. Pappikin puhuu kielellä, jota Matti ei ymmärrä. Se on latinaa, jolla papit saarnasivat keskiajalla. Tavallinen kansa ei sitä ymmärtänyt.
Töissä kaupungissa
Kirkonmenojen jälkeen isä ja Mikael lähtevät töihin. Anna-sisko on menossa pikkupiiaksi kauppiaan taloon. Maria-täti on ollut siellä töissä jo monta vuotta. Keskiajalla vain harvat lapset kävivät koulua. Koulua käyvät lapset olivat useimmiten rikkaista perheistä. Vain pojat pääsivät kouluun. Matti ei ole koskaan istunut koulunpenkillä. Työntekoon hän on sen sijaan tottunut jo nuorena. Liedossa hän auttoi talon töissä minkä pystyi. Matti tietää, että monet lapset tekevät töitä kaupungissakin. Pian Matin olalla keikkuu vesileili. Hänellä on kainalossaan nyytti, johon Maria-täti on käärinyt leipää. Matti on viemässä evästä isälle ja Mikaelille, jotka ovat rakentamassa kauppiaalle uutta taloa.
Rakennustyömaalla
Työmaalla häärii paljon miehiä. He kaikki rakentavat uutta taloa mestarin ohjauksessa. Paksu mies huitoo käsillään ja selittää työmiehille kovasti. Hän on tulevan talon omistaja. Talon alaosa on jo muurattu suurista harmaista kivistä. Nyt niiden päälle tehdään tiiliseinää. Miehet nostavat tiiliä muurarille, joka latoo tiilet paikoilleen. Sitten hän liittää ne yhteen laastilla. Mikael huomaa Matin ja kutsuu tämän luokseen. Matti kapuaa ylös rakennustelineille. Kadulla kulkevat ihmiset näyttävät ylhäältä pieniltä kuin hiiret. Kattojen yli voi nähdä joen alajuoksulle asti. Kaukana joen suulla seisoo komea Turun linna. Siellä kuninkaan miehet vartioivat kaupunkia.
Kauppiaan talossa
Matti asuu perheineen kauppiaan pihapiirissä. Heidän asuntonsa on tehty hirsistä. Kauppiaan talo on rakennettu kivistä ja tiilistä, ja siinä on kolme kerrosta. Se näyttää melkein yhtä isolta kuin linna, tuumii Matti. Kerran Matti pääsee käymään kauppiaan tuvassa. Siellä on lämmin ja ilmassa leijuu ihana ruuan tuoksu. Hiilloksen yllä paistuu vartaaseen laitettu porsas. Kyllä maistuisi Matillekin! Mutta hän saa tyytyä tänäänkin velliin ja suolakalaan. Kauppiaan talossa on ihmeellinen uuni, joka on päällystetty värillisillä tiilillä. Matti ei ole ikinä nähnyt sellaista. Uuni säteilee mukavaa lämpöä, vaikka tulta ei näy missään. Myöhemmin Matti kuulee, että vain rikkailla on varaa tällaisiin kaakeliuuneihin.
Koulun penkillä tai mestarin opissa
Kadulla kulkee joukko nuoria poikia. Nämä pojat ovat kirkkokoulun oppilaita. Heistä voi isoina tulla kuninkaan kirjureita tai pappeja. Joku pojista voi päästä vaikka piispaksi asti. Sitä ennen täytyy kuitenkin opiskella kaukana ulkomailla. Parin vuoden päästä Matti voisi pyrkiä töihin, vaikka rakennustyömaalle. Häntä kiinnostaisi kyllä enemmän mennä käsityöläisen oppiin. Siitä oli ollut vähän puhettakin suutarimestarin kanssa. Monen oppivuoden jälkeen Matistakin voisi tulla mestari.
Aurajoen partaalla
Matti istuu laiturilla ja veistää kaarnanpalaa. Hänellä on mallina joessa kelluva suuri laiva. Laiva on juuri lähtemässä, ja pienemmät veneet touhuavat sen ympärillä. Merimiehet vetävät köysiä ja kapteeni huutaa heille ohjeita. Kauppiaan Hans-poika katselee Matin puuhia. Hans istuu Matin viereen ja alkaa vuolla omaa kaarnanpalaa. Pian Hans sanoo jotakin, mutta Matti ei ymmärrä sitä. Se on saksan kieltä. Matti arvaa kuitenkin, mitä Hans tarkoittaa. Matti nousee laiturilta ja menee läheiselle puupinolle. Pinossa on vasta kaadettuja koivuja. Matti leikkaa yhdestä koivusta irti kaksi tuohenpalaa, ja antaa toisen niistä Hansille. Tuohista tulee kaarnalaivojen purjeita.
Kaupunkielämää
Turussa on suuret markkinat. Silloin kaupungissa on entistäkin enemmän väkeä. Torilla voi nähdä erilaisia ihmisiä, eläimiä, tavaroita ja tapahtumia. Ja huijareitakin ihan varmasti! Matti lähtee kulkemaan toria pitkin. Tavaroita myydään kojuista ja kellariluukuista. Nämä tavarat ovat niin hienoja, ettei Matin perheellä ole niihin varaa. He tekevät tarvitsemansa itse tai hankkivat ne käsityöläisiltä. Talon isäntäkin antaa joskus vanhoja kenkiä, vaatteita ja astioita. Niistä saa korjaamalla ihan kelvollisia. Yhtäkkiä alkaa rummun pauke. Matti näkee, kuinka sotilaat raahaavat vastustelevaa miestä välissään. Mies sidotaan torin häpeäpaaluun. Sitten sotilaat leikkaavat irti hänen korvansa. Matti ymmärtää, että mies on varastanut ja että häntä on juuri rangaistu. Matti hieroo korviaan ja päättää, että hän ei ainakaan ikinä varasta!
Kauppalaivan kätköistä
Matti kulkee jokirantaan katsomaan laivoja. Rannassa on vilskettä, sillä yhdestä laivasta puretaan juuri lastia. Laivan sisältä kannetaan monenlaista tavaraa: painavia säkkejä, laatikoita ja kangaskääröjä. Tavarat lastataan veneisiin, jotka soudetaan rantaan. Laiturilta tavarat kuljetetaan aittoihin. Niiden ovissa on varkaiden varalta suuret lukot. Matti tietää, että laivoissa tuodaan tavaroita ulkomailta asti. Kaikkea ei osata tai voida valmistaa Suomessa. Siksi tavaroita kuljetetaan tänne pitkiäkin matkoja. Toisaalta Suomesta viedään tavaraa myös ulkomaille. Kaupankäynti on tärkeää kaupungille. Se hyödyttää monia ihmisiä: kauppiaita, merimiehiä ja käsityöläisiä.
Maailman merillä
Laivat eivät aina selviä pitkästä merimatkasta. Siksi kauppalaivan saapuminen on merkkitapaus. Matti on kuullut hurjia tarinoita myrskyistä ja merihirviöistä, jotka vetävät laivat aaltojen alle. Laivojen matka voi loppua myös rantarosvojen takia. Ryövärit houkuttelevat laivat rantaan sytyttämällä vääriä merkkitulia. Sitten he vievät koko lastin viimeistä saviastiaa myöten. Talvella matkustetaan eri tavalla. Jäätä pitkin pääsee lujaa vauhtia ja vaikka Ruotsiin asti. Matka on kuitenkin vaarallinen. Talvella matkustetaan siksi mieluummin sisämaahan päin. Kulkuvälineenä on reki tai sukset. Keväällä alkaa uusi aika, kun ensimmäiset laivat tulevat. Niiden mukana saapuu tavaroiden lisäksi ihmisiä ja uutisia maailmalta.
Käsityöläisten kujalla
Turussa on useita kortteleita, ja niissä asuu erilaista väkeä. Matti perheineen asuu Luostarikorttelissa. Siellä asuu paljon varakkaita kauppiaita. Heidän talonsa on tehty kivestä ja tiilestä. Matti tuntee olonsa kotoisammaksi Mätäjärven korttelissa. Siellä lähes kaikki puhuvat suomea. Lisäksi talot ovat puisia ja matalia, aivan kuten maalla Liedossa. Mätäjärven korttelissa asuu käsityöläisiä. Matti käy mielellään tervehtimässä siellä töitä tekevää suutaria. Suutari tekee nahasta kenkiä, laukkuja, vöitä ja valjaita. Suutarin työ kiinnostaa Mattia kovasti. Suutari on sanonut hänelle, että verstaalla tarvitaan lisää oppipoikia. Oppipojaksi Matti on kuitenkin vielä vähän liian nuori. Suutarin työpajan vieressä on toinen verstas. Siellä luusta tehdään sileitä kampoja, arpakuutioita ja luistimia. Mätäjärven korttelissa tehdään myös astioita. Astiat valmistetaan puusta tai savesta.
Linnan liepeillä
Kauppiaan pihassa asuu Matin perheen lisäksi muitakin. Yksi heistä on entinen sotilas, Sven. Svenin työnä on suojella Hans-kauppiaan omaisuutta. Matti kuuntelee mielellään Svenin kertomia tarinoita. Sotilaan elämä kuulostaa Matista hienolta. Sven kertoo, että hän on vartioinut Turun linnassa monta vuotta. Vartioiminen on ikävää, mutta linnan piiritys on paljon kamalampaa. Silloin olut loppuu ja oma henkikin on vaarassa. Nyt Matti ei olekaan enää niin varma siitä, että haluaa sotilaaksi. Eräänä päivänä Matti pääsee Svenin mukana linnalle. Linnan esipihalla Matti näkee korkeat muurit, jotka suojaavat päälinnaa. Päälinnassa asuvat linnan ritarit ja rouvat. Sinne Matilla ei ole asiaa. Sven kertoo, että linnan muurien suojassa on myös puutarha, kaalimaa, ruusutarha ja sepän paja.
Kotona kaupungissa Matti kuulee kulman takaa outoa ääntä. Hän lähtee kulkemaan sitä kohti. Ääni tulee pussista, jota eräs mies pitää sylissään. Pussista lähtee monta pilliä, joista yksi on miehen suussa. Kylläpä tästä soittimesta lähteekin kova ääni! Se on säkkipilli, tuumii Matti. Sen ääni on ihan erilainen kuin pajupilleissä, joita Matilla on tapana vuolla itse. Eikä luuhuilukaan soi noin hienosti. Matti katselee ympärilleen. Ilta on jo hämärtymässä. Matti huomaa tuntevansa olonsa kotoisaksi. Kaupungissa on aina monia yllätyksiä, mutta monet oudot asiat ovat tulleet Matille jo tutuiksi. Matti on löytänyt paikkansa, ja se paikka on kaupunki.
Kun muuttaa vieraaseen, uuteen maahan, on opeteltava paljon uutta. Uusi kieli, uudet tavat ja uudenlainen tapa elää ovat kaikki asioita, jotka Suomessa syntynyt oppii kasvaessaan lapsesta aikuiseksi. Uuden tulokkaan on opeteltava kaikki se, minkä syntyperäinen oppii perheessä ja lähiympäristössä.
Jokaisella paikkakunnalla on lisäksi omat erityispiirteensä, jotka tuntemalla voi alkaa pitää omaa paikkakuntaa ”omanaan”. Myös kiintymys kotiseutuun ja kotipaikkakunnan ainutlaatuisuus on opittava.
Turun Naiskeskuksessa on toimittu yhdessä Suomeen muualta muuttaneiden kanssa vuodesta 1997. Monenlaisissa yhteyksissä on puhuttu siitä, mikä on kotiseutu ja kotiseudun merkitys ihmiselle.
Toisesta maasta lähtöisin olevat naiskeskuslaiset puhuvat siitä, kuinka tärkeää olisi kiinnittyä siihen paikkakuntaan, jossa asuu, vaikkei omia juuriaan esi-isiensä maata unohtamatta. Niin kauan kuin ei tunne kiinnittyneensä uuteen paikkaan, tuntee olevansa ”vieras”, ”tulokas” ja ulkopuolinen.
Olemme isolla porukalla rakentaneet tämän ”Minä asun täällä - kuusi palaa kotiseutua” ohjeistuksen maahanmuuttajakoulutukseen ohjaajille virikkeeksi, olisi helpompi solahtaa uuteen kulttuuriympäristöön ja uudelle paikkakunnalle.
”Minä asun täällä - kuusi palaa kotiseutua” -ohjeistus on osa Vision Ympäristöministeriön rahoittamaa hanketta, Menetelmiä maahanmuuttaneiden kulttuuriympäristökasvatukseen. Naiskeskus on lähes kahdenkymmenen vuoden ajan toiminut yhteistyössä Vision ja Turun kaupunginkirjaston kanssa ja usean tehtävät siemenet ovat löytyneet näistä yhdessä järjestetyistä maahanmuuttajakoulutuksista. Turun kaupungin vapaa-aikatoimialan kulttuurikuntoilureittien kartat ovat olleet virikkeenä tätä opasta tehtäessä. Erityisesti Naiskeskuksen suomen kielen opetuksissa ahkerasti käyttämät selkokartat ovat opastaneet tämän opasteet teossa.
Näitä tehtäviä on ideoitu ryhmässä, jossa on ollut mukana 16 innostunutta osallistujaa. Tehtävät on yhteen koonnut työryhmä, jossa mukana on ollut osallistujat Naiskeskuksesta, Turun kirjastosta ja Turun seurakuntien diakoniakeskuksen maahanmuuttajatyöstä.
=========== KUUSI PALAA KOTISEUTUA https://www.kotokulmat.fi/mina-asun-taalla Kuusi palaa kotiseutua - ohjeistusta voi käyttää kokonaisuudessaan työpajojen ja kurssien laatimisen apuna tai pohjana, mutta on myös mahdollisuus ottaa ohjeistuksesta pala omaan ohjaukseen osaksi. Myös se, missä laajuudessa kutakin palaa käsittelee on tietenkin ohjaajan harkinnassa. Yksittäinen pala voi olla muussa opetuksessa esim. kulloinkin esillä oevaan teemaan virittävänä osana, toisaalta jokaisen palan käsittelyä voi laajentaa, aika ja innostus aiheeseen vain rajana. Erilaisista kunkin osan käsittelytavoista olemme antaneet joitain esimerkkejä.
Olemme halunneet rakentaa ohjeistuksen joustaviksi siksi, että toivomme, että ohjeistuksesta on iloa niin Salossa kuin Kilpisjärvellä. Paikkakunnat ovat erilaisia, ohjeita voi ja pitääkin soveltaa ja toisaalta myös käsittelytapa, -aika ja oppijoiden kielen taidot asettavat reunaehtoja käsittelylle.
Ohjeistuksen tehtävät on suunniteltu tehtäväksi manuaalisena. Verkkoaineistoa kuitenkin suositellaan käytettäväksi ja halutessa tehtävät on toki mahdollista tehdä myös digitaalisesti.
Tehtävät ovat toiminnallisia ja niissä pyritään lisäämään yhteisöllistä toimintatapaa. Myös eri aisteja on pyritty huomioimaan tehtävien suunnittelussa.
=========== KUUSI PALAA KOTISEUTUA
OPAS OHJAAJIA VARTEN, VIRIKKEEKSI JA KANNUSTUKSEKSI
AJATUKSENA KÄYTTÄÄ ERILAISIA MENETELMIÄ, JOIDEN AVULLA OPPIJAT PÄÄSEVÄT OMAN PAIKKAKUNNAN KARTALLE JA KIINNITTYVÄT PAIKKAKUNTAAN
KÄYTÖSSÄ TOIMINNALLISIA, ILMIÖPOHJAISIA MENETELMIÄ JA MONIA AISTEJA.
TYÖSKENTELYN POHJANA OMAN PAIKKAKUNNAN KARTTA
MAHDOLLISTA KÄYTTÄÄ DIGITAALISUUTTA, MUTTA MYÖS TOTEUTTAA MANUAALISESTI